Viisumihaastattelu

Mulla oli viisumihaastaattelu toissaviikolla josta ajatttelin kertoa nyt sitten kun en aikasemmin ehtiny (enkä oikeesti ehtis nytkään koska pikkuleivät oottaa leipojaansa mutta jos nyt nopsaan tässä)
Se onkin jännittävä tarina joka alkaa torstai aamusta klo 03.00, jolloin heräsin yllättävän virkeänä ja aloitin matkan kohti Helsinkiä. Lipun ostin vasta junassa ja hienoakin hienommin sain viimeisen vapaan paikan mutta hienoampaakin hienommin tajusin hetken mietittyäni miksi lippu maksoi kaksi kertaa enemmän kuin normaalisti, syyhän oli se että fiksuna tyttönä muistin melkein sanoa olevani opiskelija... Onneksi konnari ymmärsi yskän ja sain puolet rahoistani takaisin. Matka jatkui ihan hyvissä merkeissä ja junan PITI olla Helsingissä puoli yhdeksän ja minulla PITI olla aikaa vartti viedä tavarani säilöön ja etsiä Suurlähetystön toimisto jonne googlemapsin mukaan olisi 8 minuutin kävelymatka. No ylläri sinänsä että juna oli Helsingissä vasta 8.37 eli aikaa oli tässä vaiheessa tasan 8 minuuttia että kiirehhän siinä tuli ja pieni paniikki koska aika selvästi oli sanottu että sinnehhän ei muuten pääse jos tulet myöhässä. Olin siinä ovella sitten 8.47 eli kaksi minuuttia myöhässä ja kyllä ne mut vielä sisälle päästi! Sitten vaan menin turvatarkastuksen jälkeen istumaan odotushuoneeseen ja kävin viemässä välillä lappuja ja välillä sormenjälkiä (olin muuten polttanu kaks sormeani edellisenä päivänä kuumaan peltiin ja olin varma että niistä ei saa jälkiä ja sitten mua luullaan  rikolliseks joka polttaa sormensa tahallaan että ei saa otettua sormenjälkiä, mutta saipahan ne kuitenkin ne otettua!) luukulle ja toiselle ja sitten lopuks nainen englanniks kysy että mihin oot menossa ja mitä lastenhoitokokemusta sulla on ja sitten sano että hyvä matkaa viisumi tulee perästä. Se ei oikeesti ollu millään tapaa hankala juttu sen paikankin löyti ihan helposti siitä melkein aseman vierestä, ainut hankaluus oli VR. Aikaa siellä meni ehkä joku tunti kun siellä oli paljon muitakin juuri silloin.

Viisumihaastattelu oli siis sellainen ja onneksi se on nyt jo kaukana menneisyydessä niin enää ei tarvii syöksyä kuin pääsykokeisiin(jos siis niihin pääsen) ennen USA:ta. Tässä on pitäny aikamoista kiirettä ihan vaan juhlien järjestelyissä että en oo ehtiny miettiä lähtöäni oikeestaan yhtään. Tämä viikko vielä juhlajärjestelyjä ja sitten alkaa armoton kiri että mitä pakkaan mukaan ja mihin laukkuun ja mitä ostan tuliaisiksi ja kuinka paljon. Ja onneksi sain myös tietää että mun ei tarvii matkustaa yksin!! Täältä on lähdössä samana päivänä kolme tyttöä mun lisäks, joille pitäsikin laittaa sähköpostia :)
Nyt meen leipoo pikkuleipiä lauantaille, I will be back soon eli ehkä sadan vuoden päästä jos hyvä tuuri käy!